Jormanaisten sukuseura

Sotatieretki Ilomantsiin 25.7.2024

Sukuseuramme oli varannut paikkoja Sotatieretkelle tietyn lukumäärän ja loput paikat olivat täyttyneet niin, että saimme ajella täydellä bussilla. Lähdimme Joensuun Prisman pihasta aamulla kohti Ilomantsia ja poimimme retkeläisiä matkan varrelta bussiimme.
Oppaanamme oli sotakamreeri Rauno Suhonen, rautaisen sotahistorian tietämyksen omaava mies.

Ilomantsin Sotatie muodostuu 150 kilometrin mittaisesta tieverkosta, jonka varrelle sijoittuvat rajavyöhykkeen ulkopuolella olevat sotahistorialliset kohteet. Niihin tutustumalla saa hyvän kokonaiskuvan Ilomantsin ainutlaatuisesta sotahistoriasta niin talvi- kuin jatkosodankin osalta.

Retkemme alkoi pienellä Ilomantsin kirkonkylän kierroksella. Ensin katsoimme Pikkupappilan paikan, siinä oli Kenraalimajuri E.J. Raappanan komentopaikka v.1944, vesitornin pysäköintipaikalla on komentopaikan muistomerkki, Suojeluskuntatalon muistomerkin  ohi ,evankelis-luterilaisen( sadan enkelin kirkko) ja ortodoksisen kirkon kautta Parppeinvaaralle, jossa maamerkkinä  Parppein pirtti, Runolaulajan pirtti ja Rajakenraalin maja, Rukajärveltä siirretty kenraalimajuri Raappanan asunto- ja komentokämppä. Sitten kohti Möhköä ja Öykkösenvaaraa. Matkalla ohitimme ensin Tervaruukin (24.Rajakomppanian sotaanlähtöpaikka ja sotaharjoitusalue), Taivallammen (Talvisodan taistelupaikka), Oinassalmen (Talvisodan taistelupaikka, jossa vihollinen pysäytettiin),Möhkön (vihollisen valtaama kylä ja majoitusalue talvisodassa) ja saavuimme ensimmäiseen kääntöpaikkaan, Öykkösenvaaralle. Se oli taistelupaikka, jossa vihollishyökkäys torjuttiin v.1944. Öykkösenvaaralla on opastuskeskus ja taistelumaastossa runsaasti karttoja, valokuvia, opastustauluja, entisöityjä taisteluasemia ja pst-tykki.
Öykkösenvaaralta käännyimme takaisin kohti Ilomantsin kirkonkylää ja jatkoimme matkaa Hattuvaaraan. Sotatiellä tällä reitillä  ensinTalvisodan taistelupaikka Kallioniemi,  joka oli myös v. 1944 taisteluiden huoltoliikenteen pullonkaula. Mekrijärven kansakoulu jäi hieman sivuun reitiltä, siellä oli v.1944 Luutnantti, Mannerheim ristin ritari Lauri Törnin johtaman Osasto Törnin majoituspaikka. Seuraavana Parissavaara, Puna-armeijan majoitusalue talvisodassa. Sitten Lehtovaara, Kenraalimajuri Raappanan komentopaikka syyskesän taisteluissa v.1944. Vielä ennen Hattuvaaraa, Palovaaran muistomerkkialue, joka kunnioittaa Ilomantsin taisteluihin osallistuneita.
Hattuvaarassa, Taistelijan Talolla odotti kotiruokalounas; lihakeitto kukkosten kera, hyvin maistui retkiväelle
Taistelijan Talolla on Ilomantsin sotahistoriaa esittelevä näyttely, joka Raunon opastuksella antoi retkiväelle tuhdin annoksen sotatietoa- ja historiaa. Ulkona on myös useita tykkejä tykkikatoksessa. Mainittakoon vielä että Hattuvaarassa Makkolan Museotilalla sijaitsi Lauri Törnin ja Mauno Koiviston majoituspaikka v.1944. Seuraavana Sirkenvaara ja Kiukoinen, Hattuvaaran taistelupaikat v.1944, Polvikoski, vetäytyvän vihollisen viivytyspaikka heinäkuun lopussa v.1944.

Retkemme viimeisin paikka oli Suomen ja manner-EU:n itäisin piste, sinne käveltiin tarkoin ohjeistettuna pitkin polkua, joka sijaitsi rajavyöhykkeellä. Ja naapurin rajapyykki Virmajärvessä ihan silmien edessä.
Retkipäivän sää oli mitä upein, aurinko paistoi täydeltä terältä ja uskomatonta kyllä, retkeämme eivät vaivanneet niin itikat kuin paarmatkaan, joita olisi hyvin sattuessa voinut kohdata sankoin määrin metsässä.
Retki päättyi Joensuuhun Prisman pihaan, olimme reissussa lähes kellon ympäri mutta kannatti lähteä!

Sukuseuralaiset suosittelevat retkeä kaikille, joita sotahistoria kiinnostaa. Että muistaisimme.....ja arvostaisimme vapaata Isänmaatamme.

Ulla Kettunen, sukuseuran sihteeri

Kuvat Jaakko Jormanainen (kuvia klikkaamalla saat suurennettua niitä)